Minun 'kauniit' maalaukseni, kirjoittanut Renoir

Renoirin ikoninen Bal du moulin de la Galette, joka myytiin huutokaupassa 78,1 miljoonalla dollarilla

25. helmikuuta 1841 — Pierre-Auguste Renoir syntyi tänä päivänä. Hänet pidetään nykyään yhtenä maailman suurimmista maalareista, ja hänen varhainen rakkautensa musiikkiin hän oli melkein eksynyt taidemaailmaan.

Lapsena Renoir rakasti laulamista, ja hänen opettajansa esitteli hänet Charles Gounodille, Pariisin kuuluisan Saint Eustachen kirkon poikakuoron kuoronjohtajalle. (Gounod saavutti kansainvälistä suosiota Ave Marian ja useiden oopperoiden säveltäjänä).

Vaikuttuna kuulemastaan Gounod antoi Renoirille paikan kuorossa sekä yksityisiä laulutunteja ja tarjoutui antamaan pojalle täydellisen musiikillisen koulutuksen.

Mutta Renoirin isä oli vaatimattomien varojen räätäli, eikä perheellä ollut varaa tarttua tarjoukseen. Ja joka tapauksessa, kuten taiteilijan tytär Jean myöhemmin kirjoitti, hänen isänsä 'tunto, ettei häntä ole luotu sellaiseen' - elämään esiintyjänä.

Niinpä Renoir jätti koulun 13-vuotiaana ja ryhtyi oppipoikaksi posliinitehtaan, jossa hän oppi koristelemaan lautasia kukkakimpuilla.

Perhe oli muuttanut Lounais-Ranskasta Limogesista, jossa Renoir syntyi, Pariisiin, ja siellä hän liittyi noin 1861 muodikkaan taidemaalarin Charles Gleyren opetusstudioon.

Siellä ollessaan hän tapasi ryhmän samanmielisiä taiteilijoita, mukaan lukien Claude Monet , Edouard Manet , Edgar degas , Paul cezanne ja Camille Pissarro , joka muodosti Anonymous Society of Painters, Sculptors and Engravers, joka tunnettiin myöhemmin nimellä impressionists.

Heidän nimensä tulee heidän taiteensa kriittisestä arvostelusta, jossa teoksia kutsuttiin 'vaikutelmiksi' eikä perinteisillä menetelmillä luotuiksi valmiiksi maalauksiksi. Ryhmä järjesti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1874, jossa Renoir esitteli kuutta maalausta.

Aina vaatimaton työssään: 'Mitä varten maalaukset loppujen lopuksi ovat?' hän kysyi kerran ja vastasi itse kysymykseen: 'Seinien koristeluun.'

Miljoonat olisivat eri mieltä. Ja vuonna 1990, kun huutokaupanpitäjä Sotheby's laittoi myyntiin New York Renoirin ikonisessa Bal du moulin de la Galettessa, luettelo kuvaili sitä 'erinomainen esimerkki Renoirin kyvystä vangita hohtavaa pilkullista valoa. Maalauksen eloisat värit ja löysät sivellintyöt tuovat mieleen sunnuntai-iltapäivän iloisen ulkoilmaharrastuksen Montmartressa.'

Alkuperäinen vuonna 1876 luotu maalaus on kooltaan yli 122 x 188 cm, ja se roikkuu nykyään Musée d'Orsayssa Pariisissa. Sotheby'sin pienemmän version omisti rahoittaja, kustantaja ja entinen Britannian suurlähettiläs John Hay Whitney. Se myytiin 78,1 miljoonalla dollarilla.

Korkein Renoirista maksettu hinta ennen Sotheby’sin myyntiä oli 17,7 miljoonaa dollaria huhtikuussa 1989 La Promenadesta. Sen osti J. Paul Getty Museo Malibussa.

Renoir olisi hämmästynyt, jos ei huvittaisi näitä hintoja. Hän torjui käsityksen olevansa suuri taiteilija, koska hän sanoi, ettei hän ollut syfilisoitunut, homoseksuaali tai hullu! Ja kuvaillessaan omaa työtään hän sanoi: ”Minusta kuvan tulee olla jotain miellyttävää, iloista ja kaunista. Kyllä, nätti! Elämässä on liian monia epämiellyttäviä asioita sellaisenaan ilman, että niitä luodaan vielä lisää.'

Yksi epämiellyttävistä asioista elämässä, joka odotti Renoiria, oli nivelreuma. Se alkoi tarttua hänen ruumiinsa, kun hän oli viisikymppinen.

Hän kehitti käsiinsä progressiivisia epämuodostumia ja oikean olkapäänsä jäykkyyttä siihen pisteeseen asti, että hänen kätensä muuttui niin epämuodostuneeksi, ettei hän voinut enää nostaa harjaa. Maalaamisen jatkamiseksi vaimo tai malli asetti yhden varovasti hänen puristettuun käteensä, ja hänen kätensä käärittiin pehmeällä kankaalla haavaumien estämiseksi.

Artikkeli Hand-lehdessä joulukuussa 2012 kuvaili kuinka Renoir keksi liikkuvan kankaan, joka korvasi maalaustelineensä:

”Puisiin säleihin kiinnitettiin liinavaatteet, jotka kääntyivät hänen vanhan polkupyöränsä ketjuun liitetyt karat. Sitä käyttämällä hän pystyi liikuttamaan kangasta ylös ja alas ja luomaan silti erittäin suuria maalauksia. Tämä kompensoi hänen kyvyttömyytensä nousta ylös ja alas itse helposti sekä käsivarsien ja olkapäiden rajoitukset.'

Hän käytti myös vaakasuorista sylintereistä koostuvaa järjestelmää ja kampea, joka toi tietyn osan kankaasta hänen vääristyneen kätensä ulottuville hänen istuessaan.

Näillä keinoin Renoir jatkoi maalaamista ja säilytti suhteellisen iloisen asenteen kuolemaansa asti 78-vuotiaana. Taiteilija Henri Matisse , joka tapasi Renoirin vanhuudessaan, sanoi: 'Kun hänen ruumiinsa heikkeni, sielu hänessä näytti vahvistuvan jatkuvasti ja ilmaista itseään säteilevämmin.' Taidekriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että hänen myöhemmät teoksensa ovat täynnä eloisia värejä ja täynnä positiivista energiaa.